Ekologia on tiede, joka tutkii eliöiden suhdetta ympäristöönsä. Ekologisen tutkimuksen aiheena voi olla esimerkiksi saimaannorpan levinneisyyden, elintapojen tai yleisyyden ja siinä ilmenevien vaihtelujen selvittely. Erilajien yksilömäärissä tapahtuu jatkuvasti jonkin verran muutoksia: yksi laji runsastuu ja toinen taantuu. Ekologian keskeisiä tavoitteita on selvittää, mistä muutokset johtuvat ja mitä seurauksia niillä on. Ekologia tuottaa tietoa myös aineiden kiertokulusta luonnossa. Ekologinen tutkimus voi kohdistua tietyn alueen yksittäiseen lajiin ja sen elämisen ehtoihin, eli lajin ekologiaan tai saman alueen kaikkiin lajeihin ja erilaisten ympäristötekijöiden niihin kohdistamaan vaikutukseen eli yhteisö- tai ekosysteemiekologiaan. Laajimpana ekologisena tutkimuskohteena voi olla koko maapalloa koskeva eliöiden, samalla ihmisen, ympäristön ja elinehtojen muuttaminen.
Ekologisen tutkimuksen tasot:
-yksilö
-populaatio
-eliöyhteisö
-ekosysteemi
-biosfääri
Abioottiset ja bioottiset ympäristötekijät
Kaikki samalla alueella elävät eliöt muodostavat eliöyhteisön ja samalla eliöiden bioottisen eli elollisen ympäristön. Elottoman luonnon fysikaaliset ja kemialliset ympäristötekijät, kuten ilmasto, valo, lämpötila, maaperä, vesi, happamuus muodostavat abioottiset ympäristötekijät. Nämä tekijät vaikuttavat paljon lajien levinnäisyyteen.
Tässä on kuva saimaannorpan bioottiset ja abioottiset vaikutukset
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1_2Dwo_USXmyY_-dklsVX1EXs-o2b7QOiP2TtJbzeleHzD7bJMkDPJN1qQOuqA-oj1AuDiDa8xcaCBT5-2Fkh3d_Lq6p6HvXjQgDAfsM8itWTw1Tr8qs9OUsR3Q6nHIUx4wR6nZaSAcA9/s1600/2015-01-21+16.48.03.jpg
Sopeutuminen omaan ekolokeroonsa
Eliöt sopeutuvat evoluution kuluessa elämään tietynlaisessa abioottisessa ja biottisessa ympäristössä. Eliöillä on omassa elinympäristössään oma toiminnallinen asema tai tehtävä. Tätä kutsutaan ekolokeroroksi. Elinympäristöä kuvaavat ominaisuudet ilmaisevat eliön osoitteen ja elintavat sen ammatin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti