Muuntelun ansiosta populaatiossa esiintyy toisistaan poikkeavia yksilöitä, mikä ilmenee niiden erilaisissa rakenteissa, elintoiminnoissa ja käyttäymisessä. Populaation sisällä esiintyy tavallisesti kilpailua ja siinä menestyvät parhaiten ne yksilöt, joilla on sen hetkiseen ympäristöön ja olosuhteisiin parhaiten sopeutuva ominaisuuksien yhdistelmä. Parhaiten sopeutuneiden yksilöiden ominaisuudet alkavat yleistyä ja huonommin sopeutuneiden karsiutuvat. Tätä evoluutiotekijää kutsutaan luonnonvalinnaksi. Valinta suosii niitä geenejä, jotka lisäävät yksilöiden kelpoisuutta eli fitnessiä. Kelpoisimmila yksilöillä on paras kyky säilyä hengissä lisääntymisikään asti.
Valinta toimii eri tavoin vakaassa ja muuttuvassa ympäristössä
Populaatio ja saman lajin eri populaatiot joutuvat sopeutumaan aina sen hetkiseen elottomaan ja elolliseen ympäristöön. Ympäristöolosuhteet vaihtelevat sekä alueellisesti että ajallisesti. Kun ympäristöolosuhteet pysyvät pitkään muuttumattomina, populaatiolla on aikaa sopeutua hyvin elinympäristöönsä. Tällöin valinta karsii keskimääräisestä poikkeavia äärityyppejä ja suosii ominaisuuksiltaan keskiarvoisia yksilöitä. Tällaista valinnan muotoa kutsutaan tasapainottavaksi valinnaksi. Tasapainottava valinta vähentää muuntelua populaatiossa tai muuntelu pysyy samana, jos ympäristöolosuhteet pysyvät pitkän aikaa vakaina.
Teollisuusmelanismi
Tarkoittaa prosessia, jossa lajien tummat värimuodot ylestyvät ilman epäpuhtauksien takia.
Esimerkiksi perhosissa ja koivuissa:
http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/biggest/domain-7358/kuvat/koivumittari.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti